DEAR SANTA...

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mulla on oikeasti joululahja-toivelista. Oon aika ylpeä itsestäni, yleensä mulla ei minkäänlaista hajuakaan siitä mitä pyytäisin lahjaksi mutta tänä vuonna keksin tän listan vähän liiankin nopeasti. En mä ehkä välttämättä tarvitsisi uusia kenkiä mutta niin no... tarvitsen kuitenkin. 

Mulle joulu on aina ollut enemmän kuin lahjojen saamista ja antamista. Vaikka mä lukeudunkin niihin muutamiin harvoihin ihmisiin jotka oikeasti nauttivat lahjashoppailusta, en siltikään osaa nauttia siitä lahjojen repimis-osasta. Yleensä jättäisin sen jopa mielellään pois koko päivästä. Joulussa mä rakastan enemmänkin sitä tunnelmaa, perheen kanssa yhdessä oloa ja aaton aamuohjelmia televisiossa. Rakastan sitä kun voi vain olla rauhassa ja ajatella tätä elämää. Mä oon yleensä tosi onnellisin jouluisin, jostain syystä silloin mä pysähyn aina miettimään kulunutta vuotta ja mitä kaikkea on tapahtunut.Joulu on kiitollisuuden aikaa ja mä nautin siitä ajasta täysin siemauksin. 

1. Dieselin Loverdose-hajuvesi. Mä rakastan tätä tuoksua yli kaiken ja mun nykyinen pullo loppui tässä marraskuun alussa, oon sen jälkeen ollut ihan hukassa itseni kanssa. Mitä mä olen ilman mun lempituoksua? 

2. Mahti - Siri Pettersen. Mahti on Korpinkehät-fantasiasarjan kolmas ja viimeinen osa. Mä omistan jo edelliset ja rakastan tätä sarjaa yli kaiken, ja oon säästellyt tämän kolmannen lukemista sen varalta että saattaisin saada sen paketissa jouluna....

3. Adidaksen All Star- kengät. Näitä mä oon himonnut jo niin kauan. Irlannissa hyvä puoli on myös se ettei täällä ole lunta joten näitäkin kenkiä voisi alkaa käyttämään heti joulun jälkeen, hah. 

4. Meikkisiveltimiä. Käsi sydämellä voin sanoa että näitä mä tarvitsen oikeasti. Vanhat ovat jo niin tärkyset ja karmean näköiset että on jo aika hankkia uusia. 

5. Treenihousut. Jokin siinä vain on etten mä osaa ostaa treenivaatteita ja sen takia toivonkin niitä aina jouluna.

6. Suklaata. Etenkin enkeli-suklaata! Mä voisin syödä sitä koko joulun ihan putkeen, rakastan sitä niin paljon. 

Onko täällä muitakin jotka on innoissaan joulusta? Tänä viikonloppuna täällä Dublinissa on Irish Finnish Society järjestämä kauneimmat joululaulut ja suomalainen joulutori, ja tavallaan mua vähän naurattaa mennä koko tapahtumaan kun kerran täällä Irlannissa on, mutta eipä sillä niin väliä. Tärkeintä on tunnelma! Toivottavasti tapahtuma ei tuo koti-ikävää esille... 

KUULUMISIA SÄNGYN POHJALTA

Parin viikon hiljaiseloon on jonkinsortin selitys. Marraskuun alussa kylmät ilmat saapuivat myös Irlantiin ja etenkin iltaisin alkoi olla oikeasti jo viileä. Mä en tainnut ymmärtää että kun on kylmä niin sitä ei kuljeta takki avoinna, kaula paljaana. Mutta niin mä tein. Viime viikolla kurkku oli kipeä ja olo väsynyt, varoittelin lapsia että nyt ei Veera voi leikkiä täysillä ettei tää pikkunen flunssa pahene. 

No kyllä se paheni. Heräsin uuteen viikkoon kuumeisena, kykenemättömänä puhumaan. Viimeisillä voimillani vein lapset kouluun mutta jouduin ilmoittamaan hostisälle etten vain millään voi jatkaa tätä päivää enää. Kuume oli korkea, en kyennyt puhumaan tai syömään kurkkukivun takia ja koko keho tärisi kauttaaltaan. Illalla hostäiti kauhisteli mun oloa ja tarjoutui heti viemään lääkäriin. 

Diagnoosiksi tuli nielurisatulehdus mikä oli siinä ja siinä ettei olisi kurkkupaise. Sain antibioottikuurin viikoksi ja lähetteen sairaalaan kaiken varalta. Mä olin ihan kauhuissani. Kuvittelin koko ajan jos se olisikin kurkkupaise, luin netistä ihmisten kokemuksia ja ihan oikeasti, mä pelkäsin kuollakseni. Makasin sängysä yksin kotona ja olin ihan hysteerinen. 

Eihän kyseessä ollut mikään kuolemanvakava sairaus, ei ollenkaan. Tai se ettei musta olisi pidetty huolta. Ongelmana oli se että mua pelotti ihan julmetusti se että joku ihme patti pitäisi viiltää auki mun kurkussa ja siitä tulisi tahmaa mikä mun pitäisi sylkästä/oksentaa ulos. Ja että siinä toimenpiteessä ei anneta minkäänlaista puudutusta. Kuulosti mun korvaan ihan painajaiselta ja en tiedä miten olisin selvinny tuollaisesta ehjänä, hah. 

Onneksi tuohon pisteeseen ei nyt tällä kertaa jouduttu. Antibiootit ovat tehneet tehtävänsä ja olo on jo 98 prosenttisesti oma itsensä, ruoka maistuu ja puhuminen sujuu vaivatta. Tästäkin selvitiin siis pienellä säikähdyksellä. Mä oon niin onnellinen tästä perheestä, koin ensin hirveää tuskastumista kun en kyennyt hoitamaan lapsia mutta perhe sai tilanteen haltuun ja ihmisiä tuuraamaan mua. Koin olon turvalliseksi, koin että musta välitetään täällä ja nää fiilikset autto tosi paljon. Onhan se loppujen lopuksia ihan erilaista olla sairaana vieraassa perheessä, vieraassa maassa! Ei tiedä miten mikäkin toimii, missä on lääkäri, sairaala, mitä lääkkeitä saa ilman reseptejä... Ja on hurjan ihanaa että tämä perhe auttoi mua näiden kaikkien kanssa. 

Hassu juttu on se, että mun sarkasmi alkaa kunnolla kukoistamaan kun mä sairastelen. Tää perhe, etenkään nää lapset ei aina tajua mun mustaa huumoria ja kauhisteeleki miten mä voin tollaisa puhua... Oon kuitenkin erittäin onnellinen että ensi viikko on taas normaali. Oon niin kyllästynyt tähän sängyssä makaamiseen ja elämän filosofisten kysymysten ihmettelemiseen lääkehouruissa että voin mielelläni vaihtaa toiselle vaihteelle ja päästä taas liikkumaan. Joulukin on tuloillaan ja mä oon niin innoissani! 

NORTHERN IRELAND

Noin viikko sitten tein kaverin kanssa organisoidun  reissun Pohjois-Irlantiin, missä tutustuttiin Belfastiin, nähtiin kuuluisa Giant's Causeway, Carrick a rede-riippusilta, Dark Hedges, Dunluce Castle ja Ballintoy-kylä. Pohjois-Irlanti on näin Game of Thrones-fanille aikamoinen paikka, tuntuu että joka kulman takaa löytyy jotain kyseiseen sarjaan liittyvää. Olin ihan innoissani etenkin Dark Hedges-tiestä, mikä on sarjassa siis King's Road. Olin haaveillut tämän näkemisestä jo kauan ja viimeinkin se oli siinä silmien edessä! 

Reissu oli kaikin kaikkiaan erittäin onnistunut, ostettiin matka Paddywagon-nimiseltä organisaatiolta, mitä voin todellakin suositella! Opas oli erittäin hauska ja viihdyttävä mutta osasi kertoa paikoista asiantuntevasti. Aikataulu oli tiukka, mutta loppujen lopuksi se riitti mainiosti kaiken näkemiseen. Vielä jäi pieni kaipuu Belfastiin, siellä pitää vielä käydä kunnolla viikonloppureissulla. Kaupunki vaikutti hirmuisen suloiselta ja erittäin brittiläiseltä.

Jännää miten nopeasti lokakuu vaihtui marraskuuksi. Oli ihan mahtavaa kokea kunnollinen Halloween, mutta siitä myöhemmin! Seuraava hehkuttamisen aihe onkin joulu, täällä sytytetään kaupungin kuuluisat jouluvalot 13.marraskuuta, sitä odottaessa...