MINUSTAKIN TULEE YLIOPPILAS!

Maanantaina sen näin viimeinkin - oman nimen, aamulehden sivuilla, 2016 Ylioppilaat-otsikon alla. Vielä viikko sitten en edes jaksanut ajatella koko yo-touhua, mulle oli ihan sama mitkä arvosanat sieltä nyt tulee ja oonko edes päässyt ylioppilaaksi. Koko ajatus ei tuntunut millään tavalla houkuttelevalta tai asialta, josta voisin olla ylpeä. 

Nyt täytyy kuitenkin sanoa että olen aika ylpeä itsestäni. Toki olisin voinut yrittää vielä paremmin, koska kaikki arvosanat ovat oman osaamistaidon alapuolella, mutta toisaalta taas... Musta tulee ylioppilas. Kouluihin on aina mahdollista päästä pääsykokeilla. Yo-arvosanat koostuvat kirjaimista, samoin kuten kaikki nämä sanat tässä postauksessa koostuvat kirjamista. Yksi kirjain muuttaa koko vaikutelman, mutta sen kirjaimen voi aina muuttaa ja näin muodostaa vaikkapa täysin uuden sanan. Mun ei tarvitse tyytyä näihin arvosanoihin, vaan voin aina yrittää kovemmin ja tavoitella sitä täydellistä rivistöä. Voin yrittää. Mutta mitä luultavemmin en tule. 

Lukio ei alun perinkään oikein ollut mun juttu, mutta oon ylpeä että suoritin sen. Oon ylpeä että muutin kotoa pois 16-vuotiaana, 200 km päähän kotikaupungista, täysin uuteen ympäristöön, kouluun, tutustuin täysin uusiin ihmisiin. Se oli saavutus ja opetti mua niin uskomattoman paljon etten osaa edes kuvailla. En todellakaan olisi tää sama henkilö tänä päivänä ellen olisi tehnyt tätä suurta ratkaisua. 

Mä tyydyn näihin arvosanoihin mitkä olen saanut, jatkan eteenpäin onnellisena ja kliseisesti sanottuna hymyssä suin. Ensi viikolla saan painaa lakin päähän, parin viikon päästä pääsen tekemään sitä mitä rakastan, syyskuussa toteutuu yksi mun suurimmista unelmista ja muutenkin koko elämä tuntuu iloitsevan, vaikka täällä rannikolla tuo taivas onkin aika harmaa...

Ja kaikille joita askarruttaa: ei ne mun arvosanat nyt niin huonot ole. Sanotaanko näin että keskitie on se kultaisin. :) 

LUKIHÄIRIÖ JA BLOGGAAMINEN

Jos olette jo lukeneet joitakin mun postauksia, olette saattaneet huomata miten paljon kirjoitusvirheitä postauksissa vilisee. Tähän tekstiin mitä luultavemmin tulee virheitä, joita en huomaa ennen kuin olen lukenut postauksen kymmenen kertaa läpi ja se on jo julkaistu. Haluaisinkin nyt puhua hieman lukihäiriöstä ja miten se vaikuttaa bloggaamiseen ja itselleni rakkaaseen harrastukseen, kirjoittamiseen. 

Mulla ei ole koskaan todettu lukihäiriötä, en ole koskaan jaksanut käydä lääkärissä sitä tarkastuttamassa. Olen aina rakastanut lukemista ja kirjoittamista, joten ajattelin ettei mulla olis mitään järkeä käydä missään testeissä. Eihän mulla nyt mitään lukihäiriötä ole. Nyt lukion abivuonna sen kuitenkin viimeinkin huomasin, kun luin hiki hatussa kokeisiin ja viimein tein niitä itse kokeitakin. 

Luen monet sanat väärin, kirjoitan kirjaimet väärinpäin ja sössötän puheessa. Ylioppilaskokeita tehdessä tajusin etten vain millään kerkeä tehdä tätä koetta annetussa ajassa. Tai ainakaan hyvin. Siitä johtuukin osittain mun odotettua huonommat arvosanat, en koskaan kerinnyt panostaa siihen tekstin muotoiluun, oikeisiin sanavalintoihin, kielioppiin ja virheiden korjaamiseen. Se harmittaa aivan turkasesti, mutta kokeet on ohi ja niille ei voi nyt enää mitään. 

En usko että vieläkään jaksan käydä missään testeissä. Uskon että tämä lukihäiriö on aika lievä, mutta tokihan se vaikuttaa aika suuresti elämään. Kirjoitin kerran CV:hen järkyttävän virheen, tarkistin paperin varmaan miljoona kertaa ja tajusin virheen vasta kun olin lukenut paperin sen kaksi miljoonaa kertaa ja se oli lähetetty. Ärsytti jälkeenpäin enkä tosiaan  saanut mitään töitä kyseisestä paikasta. 

Lukihäiriö vaikuttaa vahvasti myös bloggaamiseen. Virheitä viilisee siellä täällä, joka paikassa, ja oikein hävettää jälkeen päin lukea omia postauksia kun teksteista saa mielikuvan että en osaa kirjoittaa. Kirjoittaminen on suuri intohimon kohde mulle, rakastan sitä niin paljon, mutta olen myös tosi perfektionisti. Haluan tekstin olevan täydellinen, mutta aina ei ole vain aikaa tarkistaa niin perusteellisesti kuin haluaisi. Etenkin kun kirjoittaa pitkää tekstiä, mulla on todella hankalaa alkaa tarkistamaan sanoja ja niiden oikeaoppisuutta, silmät vain pomppivat riveiltä toisille ja tuun hulluksi. Tietokoneella kirjoittaminen on nopeampaa, mutta aivan tuskaa lukihäiriön takia. Sormet naputtavat jotain omiaan (olen vielä vasenkätinenkin, pahentaa asiaa) ja silmät kertovat jotain muuta. Huoh. 

Tein alun perinkin tämän blogin itseäni varten. Halusin tehdä jotain minkä koen kiinnostavaksi, innostavaksi ja halusin tavan tallettaa muistojani. Blogi tuntui hyvältä paikalta jakaa omaa mielenkiintoani muille, mutta mulla on juurikin kirjoittamisesta kovat paineet. Haluaisin tarkistaa tekstit kymmeniä kertoja ennen kuin julkaisen postauksen. Nyt  oon kuitenkin päättänyt että jos siellä tekstissä on jokin virhe, niin muut saa murista, en sitä kaikkea tarvitse korjata. Ei kukaan ole täydellinen.

Tokihan teksti, jossa on paljon virheitä ja vääriä sanoja voi vaikuttaa hätiköidyltä ja siltä ettei henkilö edes osaa kirjoittaa. Haluan kuitenkin uskotella itselleni että osaan kirjoittaa, yritän lohdutella itseäni että eivät ne muut tiedä minkälaista on kirjoittaa kun omaa lukihäiriön. Kaikki on vaikeampaa, hitaampaa.

Blogimaailma on kyllä kovaa täydellisyyden tavoittelua. Ei sen tarvitsisi olla. Mua harmittaa monesti se että koen blogini huonolaatuiseksi tekstien kirjoitusvirheiden takia (toisinaan myös kuvien takia). Ja sitte taas harmittaa se että ylipäätään ajattelen tuolla tavalla. Tästä itsekriittisydestä pitäisi joskus päästä yli. Olen kuitenkin tyytyväinen blogiini, ja loppujen lopuksihan kirjoitan tätä omaksi ilokseni. Ketä mun pitäisi miellyttää? 

HELPOT KOOKOS- JÄÄPUIKOT

 Rakastan yli kaiken thai-ruokaa, ja siitä varmaan johtuukin miksi myös rakastan kookosta aivan älyttömästi. Jotkut eivät kuulemma pidä kookoksen mausta tai kookoshiutaleista (?) mikä suorastaan hirvittää mua, miten joku ei voi pitää kookoksesta? Irtsarihyllyllä mun pussiin eksyy kummallisesti aina suurimmaksi osaksi kookos-suklaapaloja, kotona taas väsäilen kookoksesta kaikkea sälää... Tällä kertaa koitin jääpuikkoja, jotka maistuvat ihanan rikkaalta kookokselta ja suussa rouskuvilta kookoshiutaleilta. Nämä on myös superhelppoja tehdä, eikä pakastaminenkaan ollut kovin pitkä aika odottaa... ;) 

KOOKOS-JÄÄPUIKOT

5-6 dl Kookosmaitoa (1 peltipurkillinen riittää) 

3 dl kookoshiutaleita

2 ruokalusikallista sokeria

½-1 teelusikallinen vanilijasokeria

1.  Kuumenna kookosmaito ja sokerit yhdessä kattilassa. Älä anna kiehua. 
2. Kaada kuuma kookos-seos kulhoon jossa kookoshiutaleet ovat. Sekoita huolellisesti. Anna kylmetä täysin, itse pidin jääkaapissa noin 30-45min. 
3. Kaada seos jääpuikko-muotteihin. Yritä laittaa seosta tasaisesti, kaavi hiutaleita ja maitoa tasavertaisetsi muotteihin. Laita pakastimeen noin 2-4 tunniksi. 

Ah, oon ihan koukussa! Ajattelin että joskus voisi koittaa laittaa ananasta sekaan, voisi tulla ihan mielenkiintoinen yhdistelmä. Voisi myös yrittää käyttää kookosvettä ja laittaa sekaan mansikoita tai kiivejä, olisi ainakin näyttävän näköinen! 

18X JATKA LAUSETTA

En ymmärrä... miksi kaiken pitää maksaa niin julmetusti. Kävin ihotautilääkärillä kolmesti, laskun summaksi tuli yli satanen, ja mitä käynnit auttoivat? Eivät niin yhtään mitään. En saanut selville mistä ihottumani johtuu. Ja nää turhat reissut ajo mut perikatoon, ihanaa. 

Seuraavaksi ajattelin... katsoa Game Of Thronesin uusimman jakson ja lukea kirjaa. Näinkin vauhdikasta elämää mä elän. 

Vime aikoina... olen herännyt joka aamu pienoiset perhoset vatsassa, sen verran kaikkea jännittävää on tapahtumassa mun elämässä. Toivon mukaan ne myös toteutuvat, yritän pitää kaikki ovet auki. Joka päivä pelkään kuitenkin etteivät mut toiveet toteudu, ja nuo ajatukset saavat perhoset lepattamaan vain entistä enemmän. 

En osaa päättää... tällä hetkellä mistään. En osaa päättää miten haluan hiukset yo-juhliin, en osaa päättää mitä syön aamupalaksi, en osaa päättää katsonko leffan vai luenko kirjaa. 

Noloa myöntää, mutta... tykkään stalkata ihmisiä. Jos tapaan uuden ihmisen, tykkään heti ensitöikseni tarkistaa heidän facebookin, instagramin ja muut sosiaaliset mediat. Kerran jopa selvitin missä eräs henkilö asui. Ihan vain huvin vuoksi. Jos henkilö asuu jossain muualla kuin kotikaupungissani, otan siitäkin selvää ja googlailen myös henkilön asuinkaupunkia. Kuulostaa aika creepyltä... Don't worry, en mä tätä aina tee. :) 

Viikko sitten... tunsin itseni ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon tylsistyneeksi. Tosin nyt oon taas päässyt takaisin aktiiviseen oloon, tylsyys on kaukana!

Kaikista pahinta on... kaalilaatikko. Piste. 

Muistan ikuisesti... kun asuin pienen Norjassa ja olin vielä niin lyhyt että hautauduin lumeen, vain pää pisti esiin kinoksesta. Norjassa asumisesta muista todella vähän, mutta jostain syystä tuo on jäänyt ikuisesti mieleen. Myös vuoret Tromson ympärillä ovat painuneet muistiin, vaikka en niistäkään muista kuin siluetit. 

Salainen taitoni on... syödä kokonainen pizza yksin, kerralla. 

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... saada taito manipuloida ihmisten mieliä. Kuulostaa hirveältä (Jessica Jonesia katsoneet hep) mutta miettikäähän: voisi manipuloida lentokentän työntekijöitä sanomalla että mulla on kyllä lippu koneeseen. Samalla tavalla manipuloisin hotellin työntekijöitä, valtion johtajia (hyvään tarkoitukseen tietenkin) vaatekauppojen myyjiä... ;) 

Minulla on pakkomielle... päästä ulos lenkille joka päivä. Kuulostaa toki terveelliseltä, mutta mä tulen hulluksi jos en ole päässyt ulos liikkumaan koko päivänä. Joku kauppareissu ei kelpaa, vaan yleensä pitää päästä metsään tai rannalle. 

Päivän paras juttu... 12 kilometrin hikilenkki rullaluistimilla. Rullaluistelu on ehkä parasta mitä tiedän, yleensä tykkään lähteä oikein pitkille reissuille. Nyt tuli vähän lyhempi, mutta oli parempi aloittaa kevyesti vuoden tauon jälkeen.  

Söin tänään... Suklaakuorrutettuja viinirypäleitä ja paahtoleipää aamupalaksi. Millään muulla ei ole väliä, mutta suklaakuorrutetut viinirypäleet. 

Ärsyttävintä on... tietämättömyys. Tällä tarkoitan sitä, ettei tiedä mitä tulee tapahtumaan viikon päästä, tai kuukauden päästä. Mulla ei ole mitään hajua missä oon ensi syksynä, mitä teen, mikä maa, kaupunki. Ite koen sen jotenkin ahdistavana kun ei tiedä mitä tuleva tuo tullessaan, vaan täytyy vain odottaa kunnes asiat selkiytyy. Mutta milloin? Huomenna? Ensi kuussa? 

Tekisi mieli... appelsiinituoremehua. Vastapuristettua. 

Minusta on söpöä... kun kissa tuo kuistille kuolleen rotan. (ei)

Hävetti... kun auto sammui keskelle risteystä ja lähes jokainen auto takana töötäsi mulle. Menin ihan paniikkiin enkä saanut autoa millään käyntiin. Lopulta kaasutin täysillä pois ja ajoin suoraan kotiin. 

Olenko ainoa, jonka mielestä... talvi on maailman ihanin asia ikinä ja kevät karmein? Vihaan kevättä, siis sitä alkukevättä. Toukokuu on mukavaa aikaa kun alkaa olla jo lämmin, mutta maalis-huhti? Hyi. Joulukuu on paras kuukausi koko vuodesta, lokakuun ohella. Ah. Kesästä toki tykkään paljonkin, mutta kyllä se talvi on vain paras (en puhu etelän talvesta, hyi, vaan vähän pohjoisemmasta, kylmästä ja lumisesta talvesta). 

Kuvat ovat Tankar-saaresta Kokkolasta, viime kesältä. Rakastan käydä Tankarissa, siellä on ihana kalastajakylä-meininki, söpöjä taloja ja suuri majakka. Vaikka tekstissä sanoinkin että rakastan talvea yli kaiken, tällä hetkellä on ihanaa että kesä on tuloillaan. En jaksaisi odottaa kesäkuuta... 

Mahtavaa viikon alkua kaikille! 

KEVÄÄN SUOSIKIT - VIDEO

Eka video ikinä! Muistakaahan vaihtaa laatu HDlle! Koska aikaa mulla on enemmän kuin tarpeeksi, ajattelin väsätä tällaisen aika lyhyehkön lempparit-videon. Sillä oli ihan hyvä aloittaa, ja kun muutenkin oon jo videoita editoinut niin ei ollut mikään paha homma. Mitä tykkäätte? Mitä parannettavaa? Tärisevä käsi häiritsee itteäni ihan älyttömästi, kuin myös tuo kohta kun kuvaan noita kenkiä. Kuvakulma on outo ja typerän näköinen. Mun kamera on myös etsii ikuisuuden sitä kohta mihin tarkentaa ja miettii ja miettii ja saa vidoen näyttämään vähän hätiköidyltä. Mutta virheistä oppii, vai mitä? ;) 

Videoiden tekeminen on oikeasti aika hauskaa, vähän erilaista puuhaa kuin valokuvaaminen. Nautin kuitenkin enemmän kuvien räpsimisestä, tuntuu että se on enemmän haastavampaa kuin videoiminen. Videoissa on se liikkumisen vara, mutta kuvissa pitää saada se tärkeä asia loistamaan oikealla tavalla. Tiiettehän? Plus valokuvaamisessa saa olla hiljaa, en ole kauhean innostunut puhumaan kameralle... 

Unohdin myös kuvatessa ottaa kuvat thumbnailiin. En vain sitten enää edioitessa jaksanut käydä kuvauttamassa, olin vähän laiska myönnettäköön, joten tuohon thumbnailiin (vai mikä nyt ikinä onkaan) tuli nyt vähän eri kuvat kuin mitä videolla näkyy. Heh. Joo. 

Ja kysymys: englanniksi vai suomeksi? En tiennyt kummalla kielellä tuon olisi tehnyt, niin aloitin nyt sillä kansainvälisellä meiningillä. 

TOUKOKUU INSPIS

 farkkutyyli | rennot vaatteet | armeijanvihreä | lettikampaukset | rusketus ja ruskettuminen |

 lukiosta valmistuminen | matkustus | eurooppa | italia | seikkailujen etsiminen | 

Toukuussa mua inspiroi etenkin pastellin väriset vaatteet ja kesän lähestyminen. Enään kuukausi mun valmistumiseen ja ylioppilasjuhliin, huh! Oon yrittänyt löytää inpiraatiota kampaukseen, meikkiin ja tarjottavaan ruokaan, mutta jos nyt totta puhutaan, mun ajatuksen on ollu aika kaukana koulusta... Joka päivä eksyn pinterestin matkustus-puolelle, luen kaikki artikkelit interreilaamisesta ja pakkaan rinkkaa ihan vain huvin vuoksi. Odottavan aika on pitkä, mutta lopussa kiitos seisoo, toivon mukaan. Tällä hetkellä suorastaan rukoilen että ulkona tuuli loppuisi ja pääsisin ottamaan aurinkoa terassille, mutta kun se julmetun tuuli on niin kylmä! Taka-ajatuksena olis ruskettua ennen juhlia, edes vähän, mutta katsotaan nyt... 

kuvat we heart it

SUOSIKIT VAATEKAAPISSA

Tää postaus on aika kaukana siitä mitä yleensä postailen, mutta onneksi en olekaan määritellyt blogiani mihinkään erityiseen kategoriaan - voin postailla mistä ikinä huvittaakaan! Törmäsin kerran samanlaiseen postaukseen kuin tämä ja innostuin heti! Kuulosti hauskalta miettiä mitkä ovat lempparivaatteeni, mitä käytän eniten tai mitä kappaleita vain yksinkertaisesti rakastan. Valinta oli vaikea, mutta lopulta päädyin aika yksinkertaisiin valintoihin ja tajusinkin samalla että näitä onkin tultu käytettyä enemmän kuin tarpeeksi... ehkä vähän liikaakin. 

Harmaa ylisuuri neule | KappAhl

Oikeastaan löysin tämän neuleen kirpparilta kahdella eurolla. Mietin ehkä minuutin tarvitsenko harmaata villapaitaa ja nopea vastaus oli kyllä. Rakastan tätä neuletta niin paljon etten edes muista milloin en olisi pitänyt tätä... 

Mom jeans | Seppälä

Mulla on vähän sellainen vartalotyyppi ettei sille käy löysät housut. Yritin monta vuotta löytä hyvin istuvia, löysiä ja mukavia boyfriend-farkkuja mutta se osoittautui mahdottomaksi. Joko olivat liian löysät eivätkä pysyneet päällä, tai sitten kiristi reisistä. Huoh. No seppälästä kerran huvikseni koitin näitä äitifarkkuja, ja rakastuin ihan täysin! Ihan supermukavat päällä, eivät kiristä mistään ja oon oikeasti käyttänyt näitä melkeen joka päivä jos farkut oon vetänyt jalkaan. 

Valkoinen poolopaita | Zara

Tämäkin kipale on löydetty kirpparilta eurolla. Paita on ihanan pehmeä, mutta täytyy tunnustaa, en oikeastaan tiedä miksi oon käyttänyt tätä paitaa enemmän kuin muita. Jostain syystä se vain aina osuu sopivasti käteen kun etsin jotain päällepantavaa. Tämä paita on näköjään päällä mun profiilikuvassakin, kappas. 

Armeijakuosinen lippis | Löytötex

Hah, en ajatellut että tälle listalle tulisi jotain Löytötexistä. Jos ette tiedä mikä se on, Löytötex on tavallaan suomalainen (ja pienempi) versio amerikan Targetista. Halpaa kamaa ja jotkut aika huonolaatuisiakin. Mutta kyllähän sieltä joskus löytyy jotain kiinnostavaa. Mä löysin tämän lippiksen kevään alussa ja mietin pitkään kehtaanko ostaa. Armeijakuosinen? Onko se mauton? Ostin lopulta, enkä oikeastaan kehdannut pitää sitä missään. Vähitellen totuttelin lippikseen ja sen kuosiin, ja nyt pidän hattua jo lähes joka kerta kun ulkona piipahdan! 

Mitä mieltä ootte? Onko teillä samanlaisia lemppareita?