MINUSTAKIN TULEE YLIOPPILAS!

Maanantaina sen näin viimeinkin - oman nimen, aamulehden sivuilla, 2016 Ylioppilaat-otsikon alla. Vielä viikko sitten en edes jaksanut ajatella koko yo-touhua, mulle oli ihan sama mitkä arvosanat sieltä nyt tulee ja oonko edes päässyt ylioppilaaksi. Koko ajatus ei tuntunut millään tavalla houkuttelevalta tai asialta, josta voisin olla ylpeä. 

Nyt täytyy kuitenkin sanoa että olen aika ylpeä itsestäni. Toki olisin voinut yrittää vielä paremmin, koska kaikki arvosanat ovat oman osaamistaidon alapuolella, mutta toisaalta taas... Musta tulee ylioppilas. Kouluihin on aina mahdollista päästä pääsykokeilla. Yo-arvosanat koostuvat kirjaimista, samoin kuten kaikki nämä sanat tässä postauksessa koostuvat kirjamista. Yksi kirjain muuttaa koko vaikutelman, mutta sen kirjaimen voi aina muuttaa ja näin muodostaa vaikkapa täysin uuden sanan. Mun ei tarvitse tyytyä näihin arvosanoihin, vaan voin aina yrittää kovemmin ja tavoitella sitä täydellistä rivistöä. Voin yrittää. Mutta mitä luultavemmin en tule. 

Lukio ei alun perinkään oikein ollut mun juttu, mutta oon ylpeä että suoritin sen. Oon ylpeä että muutin kotoa pois 16-vuotiaana, 200 km päähän kotikaupungista, täysin uuteen ympäristöön, kouluun, tutustuin täysin uusiin ihmisiin. Se oli saavutus ja opetti mua niin uskomattoman paljon etten osaa edes kuvailla. En todellakaan olisi tää sama henkilö tänä päivänä ellen olisi tehnyt tätä suurta ratkaisua. 

Mä tyydyn näihin arvosanoihin mitkä olen saanut, jatkan eteenpäin onnellisena ja kliseisesti sanottuna hymyssä suin. Ensi viikolla saan painaa lakin päähän, parin viikon päästä pääsen tekemään sitä mitä rakastan, syyskuussa toteutuu yksi mun suurimmista unelmista ja muutenkin koko elämä tuntuu iloitsevan, vaikka täällä rannikolla tuo taivas onkin aika harmaa...

Ja kaikille joita askarruttaa: ei ne mun arvosanat nyt niin huonot ole. Sanotaanko näin että keskitie on se kultaisin. :)