KAIPUU KAUKOMAILLE

Matkakuume ja kaipuu on niin kova ettei meinaa pysyä paikoillaan! Noin vähän alle vuosi sitten astuin viimeisen kerran lentokoneeseen, ja yli vuosi sitten pystyin nauttimaan auringosta turkoosin meren vieressä. Nyt tekisin kyllä kaikkeni että pääsisin nauttimaan lentokoneiden ihanasta ilmanvaihdosta.  

Kyllähän Suomen kesä on ihan mukava, en jaksa odottaa sitäkään. Liplattavia aaltoja ja lämpimiä, valoisia öitä... mutta keväästä en pidä ollenkaan. Yleensä juuri kevään aikaan mun matkakuume iskee kovempana kuin koskaan, ja juurikin jonnekin lämpimään. Viime keväinen Pariisin-reissu oli mahtava, rakastuin Pariisiin koko sydämen voimin, mutta oioi, kyllä se turkoosi meri voittaa nyt Pariisin kahvilat.

 Onneksi ensi kesäkuussa pääsen toteuttaaan sitä mistä oon haaveillut koko pienen ikäni: interrail. Pian on kaikki tarvittavat kamat hankittu, rinkka saapui linnaani viime maanantaina, ainoastaan passi on vielä hankkimatta. En muistanut ollenkaan että se oli umpeutunut viime marraskuussa (!!) mutta eiköhän sen kerkiä hankkia, onhan tässä vielä vähän yli kuukausi...

Ajattelin postailla jotain pakkaamiseen liittyvää ja muutenkin yleisiä fiiliksiä siitä sitten lähempänä ajankohtaa. Tällä hetkellä on vielä vaikea sisäistää että mä oikeasti lähden Eurooppaan kuukaudeksi. Haluaisitteko lukea postauksia interrailiin liittyen? 

Nämä kuvat on iki-ihanasta Thaimaasta vuosi sitten. Thaimaassa on tultu piipahdettua kolme kertaa, mutta joka kerta se on mielestäni ollut kauniimpi kuin koskaan. Näitä kuvia katsellessa tulvahtaa sellainen hassu lämpöinen tunne ja suussa maistuu mango. Kesää odotellessa... 

SUMUINEN PÄIVÄ MAALLA

Maalla asuessa tulee pakostakin päivä jolloin turhautuu lopullisesti lehmien hajuun ja hitaisiin traktoreihin. Hiljaisuuteen en ikinä kyllästy, enkä luontoon, mutta välillä sitä tuntuu kuin olisi loukussa täällä. En omista omaa autoa enkä todellakaan lähde polkemaan kaupunkiin pyörällä. Toisaalta taas ei mulla olisi mitään tekemistäkään kaupungissa. En halua shoppailla. Mulla ei ole rahaa jokapäiväiseen kahvitteluun. Kavereillakin on useimmiten omaa tekemistä. Pääsykokeisiin lukemista ja sellaista. 

Mä aion pitää välivuoden, joten en opiskele hiki päässä pääsykoekirjoja. Voisi sanoa että puolet päivästä istun koneen ääressä netflixiä katsellen ja puolet vietän koiran kanssa metsässä samoillen. Ihan oikeasti. Eilen rämmin metsässä kumpparit jalassa 15 kilometriä, löysin hylätyn talon keskeltä metsää ja päädyin lopulta asfalttitehtaalle. Kuulostaa varmaan aika oudolta, mutta siellä kuusien ja pensaiden välissä mä yritin ryömiä. Keho on täynnä mustelmia muistona.

Kaikille tuo metsässä kulkeminen ei sovi. Kuusien oksat raapivat kasvoja, kengät kastuvat pakostakin (sen takia menenkin kumppareissa) ja koko ajan joutuu pomppimaan kaatuneiden puiden ja oksien yli. Hiki siinä ainakin tulee. Oon tässä miettinyt että pitäisi varmaan aloittaa geokätköily, sopisi varmaan mulle... ;)

En tosiaan muuta tekemistä keksi kuin netflix ja ulkoilu. Ihan hyvä yhdistelmä, mutta olisihan sitä mukavaa muutakin tehdä. En ikinä haluaisi asua muualla kuin maalla, mutta oma auto olisi kiva. Tosi tosi kiva. Olisi vapaus mennä mihin haluaa. Jos huvittaisi, voisin lähteä Norjaan. Tai Lappiin vaeltamaan. 

Tiiän että joku päivä asun kaupungissa. Tavallaan haluankin. Rakastan kuitenkin liikaa tätä rauhallisuutta, en ikinä haluaisi luopua siitä. Se tunne, kun astuu ulos ja kuulee vain lokit ja tuulen. Se on ihana tunne. Ja talvella, kylmänä ja kirkkaana iltana, tähdet loistaa täällä 100 kertaa kirkkaamin kuin kaupungissa. Kaupungissa näkee ehkä muutamia isoaja tähtiä. Täällä maalla niitä näkyy rykelminä, aivan kuin joissakin upeissa tähtitaivas-kuvissa. Joskus iltalenkillä jään vain tuijottamaan taivasta sen upeuden takia.

Jotkut eivät tunnu ymmärtävän miksi rakastan asua maalla. Useimmiten taidankin kertoa ihmisille vain ne huonot puolet: pitkät välimatkat, toisinaan yksinäisyys, toisinaan karmea haju. Täällä koen kuitenkin olevani elossa. On raikasta ilmaa jota hengittää. On tilaa jossa liikkua. Mutta jos sen auton saisi...

Hhah, tästä nyt tuli vähän sekalainen tekstipätkä. Kertokaa ihmeessä jos jaatte samanlaisen/erilaisen mielipiteen kuin mulla! 

CHIA-VANUKAS KIIVI-JA PERSIKKASMOOTHIELLA

Mussa on varmaan jotain vialla, koska yleensä talvella mua ei haluta yhtään syödä hedelmiä tai marjoja, vaikka silloin niitä juuri kannattaisi syödä vitamiinien takia. Kuitenkin heti kun kevään ensimmäiset valonsäteet herättää mut aamuisin, jokin vain napsahtaa mun päässä. Pakko saada hedelmiä! Ja niitähän tuleekin sitten syötyä.

Löysin kerran superhyvän chia pudding-reseptin netistä, mutta vääntelin siitä vähän oman mukaelman. Olen aika tyytyväinen tulokseen, smoothie-chia vanukas on superhyvää ja pitää kylläisenä monta tuntia.

PERSIKKA-KIIVI-CHIA PUDDING- SMOOTHIE

Persikkasmoothie: 

1 persikka

1 dl frozen mangoa

puolikas banaani

1 dl kookosmaitoa

½ mittalusikallista proteiinijauhetta (mä käytin vanilijan makuista) 

Chia-vanukas: 

1 dl maitoa

1 ruokalusikallinen chia-siemeniä

Kiivismoothie:

1 kiivi

1 appelsiini

½ avokado

½ dl kookosmaitoa

Sekoita smoothiet, ja valmista vanukas (sekoita ainekset ja laita jääkaappiin 15 minuutiksi tai yön yli)

Kaada lasiin ensin kiivismoothie, sitten vanukas, lopuksi persikkasmoothie. Tökkää mukaan iso pilli ja nauti!

Ah, olen ihan koukussa tähän! Ideana on tehdä noista smoothieista aika paksuja, jotta ne eivät sekoitu toisiinsa. Chia-siemenet kylläkin jakaa mielipiteitä. Mitä mieltä ite olette, tykkäättekö chia-siemenistä? 

PARASTA NETFLIXISSÄ AT THE MOMENT

Vastaukseni tylsyyteen: netflix. Yritän toki rajoittaa sen käyttöä (...) mutta kyllä nyt täytyy tunnustaa että mä oon käyttänyt kyseistä palvelua aikalailla viimeisen viikon aikana. Ajattelinkin jakaa mun omat lempparit täällä blogin puolella!

Call the midwife: Ah, niin ihanan lämminhenkinen sarja! Sarja kertoo nuoresta kätilöstä Jennystä, joka muuttaa 1950-luvulla karuun Itä-Lontooseen hoitamaan raskaana olevia naisia. Sarjassa on mukavasti huumoria ja draamaa, ja päähenkilö on jotenkin aivan ihanan symppis. 

Les revenants: Kyseessä on ranskalainen sarja, josta ilmestyi juuri tammi-helmikuussa toinen kausi. Katsoin ensimmäinen kauden varmaan ainakin kaksi vuotta sitten, sen jälkeen olen odottanut ihan kuin kuuta nousevaa tätä uutta kautta. Sarjassa elämä pienessä vuoristokylässä Ranskassa järkkyy, kun monta vuotta kuolleina olleet palaavat elävien maailmaan. 

Outlander: En pysty hehkuttamaan tätä sarjaa tarpeeksi. Yltää lähes Game of Thronesin tasolle, haha. Nuori nainen päätyy 1940-luvulta 1700-luvun Skotlantiin ja joutuu selviytymään sen karussa elinoloissa. Aika raaka ja järkyttävä sarja kyseessä, ei todellakaan sovi herkkänahoille. 

Downton Abbey: Ehkä ootte kuulleet tästä sarjasta teidän isovanhemmilta... Mutta sarja on kaukana Emmerdalen tapaisista saippuadraamoista! Tämä sarja on yksi lempisarjoistani ikinä, se on vain kaikinpuolin upea ja koskettava. Tarina seuraa rikkaan brittiläisen perheen elämää 1910-luvusta lähtien. Nyt kun tarkemmin ajattelee, mä näköjään pidän sarjoista jotka sijoittuvat menneeseen aikaan, heh.  

x| x| x| x

Piiat: Elokuva kertoo afroamerikkalaisista piioista, jotka työskentelevät valkoihoisten kodeissa Mississippissä 1960-luvulla. Tarina on koskettava, hauska ja kauniisti kuvattu. Yksi parhaista netflixin tarjoamamista leffoista! 

Stand by Me: Tämä on yksi lempielokuviani ikinä. Rakastan oikeastaan aika simppeliä tarinaa, missä poikaporukka lähtee etsimään ruumista. Hahmot ovat koskettavia ja aitoja. Jotenkin leffa puhuttelee mua paljon, herkistyn aina kun näen tän leffan. 

In your eyes: En aluksi odottanut leffalta mitään hyvää, mutta kauniit tumblr-kuvat ja traileri vetivät puoleensa ja rakastuin leffaan täysin. Kaksi toisilleen tuntematonta ihmist huomaavat voivansa kommunikoida toistensa kanssa telepaattisesti, ja tutustuvat toisiina vähitellen. Hellyyttävä ja suloinen leffa. 

Interstellar: Woah. Tämä on lempileffat-listani kärjessä. Todella monet sanovat tätä elokuvaa liian mahtipontiseksi ja typeräksi, mutta mä tykkään täysillä. Elokuva on vain uskomattoman kaunis maisemiltaan, näyttelijät upeita, musiikki älyttömän hienoa. Tarina saattaa olla mahtipontinen mutta sen sanoma on todella koskettava ja hieno. 

x | x | x | x| 

Oletteko katsoneet samoja sarjoja ja leffoja? Mitkä on teidän lempparit netflixissä? 

MY DAY- LAZY DAY EDITION

9:48 Herätys - herään myöhemmin mitä yleensä ja kellon nähtyäni olen ihan kauhuissani. Normaalisti herään yhdeksältä tai puoli yhdeksältä, mutta ehkä tämä myöhä herääminen oli jotain takaisin otettua univelkoja... 

10:05 Pesen kasvot ja yritän olla tosi "terveellinen" kolmen viikon mässäilyn jälken ja syödä aamupalaksi persikka-appelsiini smoothien. 

10:45 Soitan terveyskeskukseen käsieni ihottuman takia. Vihaan näitä soittoja yli kaiken, mutta en taida olla ainoa, vai?

10:55 - 11:50 Aluksi nopea 15 minuutin lenkki kumpppareissa venyikin tunnin mittaiseksi, kun eräjorma Veera innostui rämpimään metsässä. Metsässä patikointi oli hauskaa mutta en suosittele sitä kevätaikaan ja kumppareissa (jalat huusivat hoosiannaa kotiin päästyä). 

12:00-13:00 Kun asuu täällä korvessa eikä omista omaa autoa, on pakko turvautua kotitreeneihin. Itse tykkään tehdä etenkin Ballet Beautiful- treeniohjelmaa, mikä sopii mulle joka haluaa makoilla lattialla ja katsoa netflixiä...

13:00-14:15 Jatkan rakkaan netflixin parissa vähän kauemmin kuin olin kuvitellut.

14:45 - 16:00 Siirryn television äärestä tietokoneen ruudun eteen. Haluan kuitenkin uskotella itselleni että tein jotain hyödyllistä: yritin metsästää valmistujaismekkoa. Yllättävän vaikeaa! Mutta ylpeänä voin kuitenkin sanoa että mekko löytyi, vaikkakin monien tuskanhikipisaroiden jälkeen. 

16:00- 16:20 Lempiaikani eli ruoka-aika. Yo-kokeiden jälkeen pari asiaa on muuttunut, mutta yksi on vielä tallella: elän syödäkseni.

16:30-18:00 Uppoudun täysin kirjaan ja unohdan ajankulun. Onnellisuutta on ahmia kirja päivässä. Kyseinen kirja mitä luen on Ääretön meri Rick Yanceynltä. Onko kukaan lukenut sitä? Tällainen scifi-intoilija kuin mä ainakin pitää kyseisestä kirjasta.

18:00 - 20:00 En oikeastaan osaa sanoa mitä tässä välissä tein. Taisin vain hillua tumblrissa ja katsoa youtube- videoita. Siinähän se kaksi tuntia vierähtää...

20:00 - 23:00 Kolmen viimeisen tunnin aikana kävin pikasuihkussa, söin iltapalaa, editoin blogikuvia ja katsoin viimeisimmän The Amazing Racen jakson. Kyseinen sarja on varmaankin ainoa reality-sarja josta pidän, ja siitä saa paljon matkustus-inspiraatiota! Yhdeltätoista painun pehkuini. Tykkään pidää unirytmistä kiinni viikolla, muuten menisin nukkumaan kolmelta yöllä ja heräisin kolmelta päivällä. 

Oli kyllä aika hupaisaa tarkkailla omaa tekemistä koko päivän! Eihän sitä loppujen lopuksi kauheasti tultu tehtyä, ja jos tuli niin ei mitään erityisen hyödyllistä. Toisaalta oon kyllä nauttinut tästä tekemättömyydestä, ajasta ei ole pulaa ja ainakaan vielä ei ole tullut tylsää. 

AJATUKSIA YO-KOKEISTA

Tosissani en tiedä mitä tähän tekstikenttään pitäisi nyt kirjoittaa. Joo, pahoitteluni, kirjoitin tänne blogin puolelle viimeksi tammikuussa, terve taas, hypätäänpä sitten iloisiin asioihin ja OI kuinka ihana kevät on ollutkaan. 

Yritin kyllä pitää positiivisuutta yllä, mutta tammikuun lopussa ymmärsin sen mahdottomuuden. Toki iloitsin yhä monista asioista, ystävistä, leffaillasta, pizzasta ja lomasta, mutta joka päivä, joka ikinen minuutti ja sekunti ajatukset pyörivät yo-kirjoitusten ympärillä. Te ylisuorittajat varmana ymmärrätte tämän fiilikset. Ja sen kun mikään ei vain riitä. Yritin parhaani, minulla oli typerän korkeat odotukset jotka alitin. Olin niin valtavan pettynyt itteeni. Tiesin jo ensimmäisesta lukiovuodesta asti että tämä tulee olemaan haastavaa, sillä en todellakaan ole niitä teoreettisesti oppivia ihmisiä. Mutta niin vain jaksoin lukion läpi. Yo- kokeet olivat kuitenkin viimeinen niitti. Olen aivan puhki.

En vain jaksanut panostaa blogiin, hyvä että jaksoin panostaa kouluunkaan. Mulla on aina ollut suuret odotukset itsestäni, omasta onnistumisesta ja elämästä ylipäätään, ja kun se on nyt vain niin että kaikki ei aina vastaa kuvitelmia, niin mitä mä teen? Vaivun synkkiin ajatuksiini mutta pidän yhtä kiinni haavemaailmasta. Niin kävi tänä keväänä. Mun aivot oli 90 % yo-kokeita, 5 % ruokaa ja 5% netflixiä. Niitä mä jaksoin ajatella. Kuinka monta tuntia tänään pitää opiskella. Onko kaapissa ruokaa. Nyt on pakko saada välipalaa jotta jaksaa opiskella. Opiskelun jälkeen tunnin netflix-breikki. Sen jälkeen lisää kirjojen pläräämistä. 

Toki mieleen mahtui ajatuksia myös tulevaisuudesta. Vielä kuukausi sitten pelkäsin kuollakseni tulevaa syksyä. Mitä mä tuun tekemään? Mihin mä haen? Oikeastaan voisi sanoa että päädyin omanlaiseen hiljaiseen kriisitilanteeseen. Kukaan ei tiennyt mun kriisistä, mutta sisäisesti olin ihan rikki. Tulevaisuus ahdisti. Blogikin ahdisti, joten päädyin poistamaan kaikki postaukset joista en pitänyt ja lopulta tein blogista yksityisen.

Viimeinen reaali oli tuossa noin neljä päivää sitten. Historian koe oli valmis ennen kolmea, ja kävellessäni takaisin kotiin päin olin lähellä nauraa ääneen. Olo oli helpottunut mutta sekalainen. Tässäkö se oli? Tämänkö paskan takia mä stressasin itseni melkein burn outiin, tämänkö takia mä olen stressanut viime kesän lopusta saakka? Viimein kotiin päästyä tuntui tyhjältä. Mitäs nyt? 

Ajatus tuntuu niin typerältä. Onko oikeasti mahdollista että jonkun elämä voi tuntua tyhjältä kokeen jälkeen? Mutta niin musta tuntui. Tällä hetkelllä tuon tyhjyyden on täyttänyt ilo siitä että olen oikeasti vapaa tekemään mitä ikinä haluan.

Tulevaisuuskaan ei enää ahdista. Tein valintani ja oon tyytyväinen siihen. Nyt mulla on aikaa lukea ne miljoona kirjaa jotka oon listannut vuosien mittaan TO READ- listalle. Niitä on oikeasti paljon. Mutta niin on aikaakin. Nyt voin myös katsoa ne leffat mitä oon halunnutkin. Niistäkin on olemassa lista. Voin viimein myös keksittyä valokuvaamiseen ja sen parantamiseen. Sen takia avasin tämän bloginkin taas. Tykkään kirjoittaa. Tykkään ottaa valokuvia. Ne luo hyvän fiiliksen, ja hyvä fiilis ei ole  koskaan pahaksi. 

Toivottavasti teidän kevät on mennyt astetta paremmin kuin omani! Mahtavaa alkanutta kevättä kaikille!