SUMUINEN PÄIVÄ MAALLA

Maalla asuessa tulee pakostakin päivä jolloin turhautuu lopullisesti lehmien hajuun ja hitaisiin traktoreihin. Hiljaisuuteen en ikinä kyllästy, enkä luontoon, mutta välillä sitä tuntuu kuin olisi loukussa täällä. En omista omaa autoa enkä todellakaan lähde polkemaan kaupunkiin pyörällä. Toisaalta taas ei mulla olisi mitään tekemistäkään kaupungissa. En halua shoppailla. Mulla ei ole rahaa jokapäiväiseen kahvitteluun. Kavereillakin on useimmiten omaa tekemistä. Pääsykokeisiin lukemista ja sellaista. 

Mä aion pitää välivuoden, joten en opiskele hiki päässä pääsykoekirjoja. Voisi sanoa että puolet päivästä istun koneen ääressä netflixiä katsellen ja puolet vietän koiran kanssa metsässä samoillen. Ihan oikeasti. Eilen rämmin metsässä kumpparit jalassa 15 kilometriä, löysin hylätyn talon keskeltä metsää ja päädyin lopulta asfalttitehtaalle. Kuulostaa varmaan aika oudolta, mutta siellä kuusien ja pensaiden välissä mä yritin ryömiä. Keho on täynnä mustelmia muistona.

Kaikille tuo metsässä kulkeminen ei sovi. Kuusien oksat raapivat kasvoja, kengät kastuvat pakostakin (sen takia menenkin kumppareissa) ja koko ajan joutuu pomppimaan kaatuneiden puiden ja oksien yli. Hiki siinä ainakin tulee. Oon tässä miettinyt että pitäisi varmaan aloittaa geokätköily, sopisi varmaan mulle... ;)

En tosiaan muuta tekemistä keksi kuin netflix ja ulkoilu. Ihan hyvä yhdistelmä, mutta olisihan sitä mukavaa muutakin tehdä. En ikinä haluaisi asua muualla kuin maalla, mutta oma auto olisi kiva. Tosi tosi kiva. Olisi vapaus mennä mihin haluaa. Jos huvittaisi, voisin lähteä Norjaan. Tai Lappiin vaeltamaan. 

Tiiän että joku päivä asun kaupungissa. Tavallaan haluankin. Rakastan kuitenkin liikaa tätä rauhallisuutta, en ikinä haluaisi luopua siitä. Se tunne, kun astuu ulos ja kuulee vain lokit ja tuulen. Se on ihana tunne. Ja talvella, kylmänä ja kirkkaana iltana, tähdet loistaa täällä 100 kertaa kirkkaamin kuin kaupungissa. Kaupungissa näkee ehkä muutamia isoaja tähtiä. Täällä maalla niitä näkyy rykelminä, aivan kuin joissakin upeissa tähtitaivas-kuvissa. Joskus iltalenkillä jään vain tuijottamaan taivasta sen upeuden takia.

Jotkut eivät tunnu ymmärtävän miksi rakastan asua maalla. Useimmiten taidankin kertoa ihmisille vain ne huonot puolet: pitkät välimatkat, toisinaan yksinäisyys, toisinaan karmea haju. Täällä koen kuitenkin olevani elossa. On raikasta ilmaa jota hengittää. On tilaa jossa liikkua. Mutta jos sen auton saisi...

Hhah, tästä nyt tuli vähän sekalainen tekstipätkä. Kertokaa ihmeessä jos jaatte samanlaisen/erilaisen mielipiteen kuin mulla!