Kokkolan lähellä sijaitsee vanha hylätty nahkatehdas, mikä on viimeksi ollut toiminnassa 80-luvulla. Tuolloin maaperästä löydettiin jonkinlaista myrkkyä ja tehdas jätettiin, hylättiin ja annettiin jatkaaa surullista elämäänsä. Valtava kolmikerroksinen rakennus oli kieltämättä aika karmiva, etenkin kun mä päätin hiippailla rakennukselle yksinään kuvailemaan.
Mä en usko kummituksiin. Mun mielikuvitus on kuitenkin yksi mun vahvuuksia, ja tässä tilanteessa myös heikkouksia. Hämärässä laitoksessa lasinsirut rasahtelivat, ylemmissä kerroksissa lattia narisi kuin joku olisi siellä kävellyt, ikkunat helisivät, ovet paukkuivat (oli tuulinen päivä iltapäivä) ja kaikista pimeimmät nurkat pistivät mielikuvituksen laukkaamaan. Ylimmässä kerroksessa jätin kameran lattialla, avasin kännykän taskulampun ja kiipesin tikkaat ylös pilkkopimeään konehuoneeseen. Odotin jonkun tummatukkaisen kuolleen tytön hyökkäävän kimppuun, mutta eihän siellä mitään ollut. Surullinen tuulenviima vain ujelsi putkissa.
Koska en usko kummituksiin, haluaisin sanoa että pelkään enemmän slasher-tyyppisiä leffoja kuin yliluonnollisia. Mutta mä en pelkää. Oon monesti miettinyt tätä, miksi pimeässä huoneessa pelkään enemmänkin että nurkasta astuu ihminen kuin demonihahmo, mutta silti slasher-leffoja katsellessa en tunne minkäänlaista kauhua tai pelkoa?
Kerran mä tulin viimeinkin ratkaisuun. Katsoin uudestaan Paranormal Activity-elokuvan, mikä on ainoa leffa mistä oon koskaan nähnyt painajaisia. Taas kerran pelkäsin sitä näkymätöntä demonia. Ja sitten mä keksin sen! Mä pelkään sitä mitä ei voi nähdä. Mä en pelkääkään että joku tappaja tulee sieltä nurkasta; mä pelkään että sieltä tulee jotain mitä mä en voi nähdä. Öisin pimeällä mä pelkään että joku katselee mua, mutta mä en näe mun katselijaa. Leffoissa mä pelkään sitä monsteria kunnes mä näen miltä se näyttää.
Nahkatehtaalla pelkäsin hahmoa, mitä mä en näe, mutta joka näkee mut. En pelännyt että joku tappaja tai kuollut tyttö tulee joka haluaa saadan mun sielun. Mä pelkäsin että joku olisi oven takana, mutta mä pelkäsin samalla ettei siellä olisi mitään. Eikä siellä ikinä ollutkaan.
Onko kenelläkään muulla samanlaista pelkoa? Ymmärrättekö mistä puhun? Ylempänä sanoin etten usko kummituksiin. Mutta onko se uskomista, jos uskoo että siellä jossain on jotain mitä ei näe?
Minäkin ajattelen joskus että nyt joku varmaan näkee mut ja mä en sitä ja on suunilleen mun selän takana vaikka oon yksin kotona.
VastaaPoistaSe on vaan aina jotenkin jännää, koska en odota näkäeväni siellä ketään. Pelkään siis ilmaa, hah? :D Kauheaa kun tää on niin monimutkainen asia että aivot menee solmuun, pitäisi ehkä miettiä tätä pidemmällekkin.
PoistaVau tosi makea paikka! oon itse käynyt myös joskus kuvaamassa vanhaa palosammutin tehdasta tai vanhaa vesilaitosta sun muuta. en hetkeen, mutta tästä tuli semmonen inspiraatio itselleni. kyllä ne vanhat talot minua ainakin kummittelevat!
VastaaPoistahttp://finnlandsnorsk.blogspot.fi/
Kannattaa napaata kamera mukaan ja lähteä! Etenkin nyt syksyn saapuessa se tunnelma on ihan erilainen kuin vaikka kirkkaana talvipäivänä tai lempeänä kesäyönä... vähän jännitystä elämään ;)
Poista