10 PÄIVÄÄ

Enää 10 päivää siihen kun mä viimeinkin saavun Irlantiin! Fiilikset on sekavat; joskus itken ihan tuskissani kun jännittää ja stressaa, joskus taas hypin paikoillani kun en millään jaksaisi odottaa. 

Oon lukenut aivan älyttömästi au pair-blogeja, ja harmikseni huomannut että harvalla Irlannissa  au pairina työskentelevällä on blogi. Toivottavasti tulevaisuudessa joku tuohon maahan lähtevä joskus eksyy mun blogiin, tuun kirjoittelemaan paljon mun fiiliksistä ja ajatuksista. Mulle on ainakin helpottavaa lukea muiden vaikeista aloituksista ja onnellisista lopuista! 

Enää 10 päivää. Vielä pitäisi keretä käydä autokoulu kolmas vaihe, viettää Venetsialaisia, ostaa tuliaisia hostperheelle, miettiä pakkaamista, ajatella sitä että mä muutan todellakin Irlantiin puoleksi vuodeksi. Ehkä se ei kuulosta paljolta, mutta mulle puoli vuotta on paljon, etenkin kun tiedän että se kuusi kuukautta tulee sisältämään paljon työntekoa ja hiusten repimistä. Oon kuitenkin varma että hyviäkin hetkiä löytyy, mun täytyy vain psyykata itteäni vaikeaan alkuun. 

Tänään päätin paeta stressiä rannalle. Kävin ostamassa kanelipullan ja kahvia, ajoin yhdelle Kokkolan kauneimmista rannoista, istuin kalliolla ja nautin viileästä merituulesta ja lämpimästä auringosta. Hetkeksi unohdin kaiken tän jännityksen, oli helpottavaa ajatella ainoastaan sitä kuinka hyvää kahvi onkaan. Ja kanelipullat. 

Oon kuitenkin älyttömän iloinen että mulla on jonkinlaisia suunnitelmia nyt Venetsialais-viikonlopulle, muuten mä varmaan makaisin lattialla panikoiden. On autokoulun tunteja, kavereiden kanssa kahvittelua, vähän juhlimista ja leffamaratooni, kerrankin vähän actionia mun laiskaan elämääni!