SURFFAAMISTA IRLANNISSA

Mun viime viikonloppu oli aika järjetön. Hyvällä tavalla. Mä lähdin viikonloppuureissulle Irlannin pohjois-länsirannikolle Bundoraan surffaamaan. Surffaaminen on jotain mitä mä oon halunnut tehdä niin kauan kuin muistan, ehkä aina. Tietenkään ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen että Irlannissa pääsen viiimeinkin tätä harjoittelemaan, mutta niinhän sitä sanotaan - asiat löytyvät sieltä mistä niitä vähiten odottaa löytyvän. 

Meitä lähti kuusi tyttöä reissuun, ja perjantai-iltainen bussimatka kului jutustellessa ja yllätys nukkuessa. Mä nukahdan aina busseissa, junissa, autoissa, lentokoneissa... en tiiä miksi ja miten mutta pystyn nukkumaan aikalailla kaikkialla, sama minkälaiset olosuhteet on kyseessä. 

Lauantai-aamuna alkoi vasta se kunnon action. Meille ojennettiin märkäpuvut ja kiidätettiin Bundora Beachille, missä meitä odotti ihan älytön maisema. Mä rakastuin paikkaan jo heti ensisilmäykseltä. Muutenkin oli hauska tajuta että Bundoran oli ihan The Greens of Ben- nimisen vuorirykelmän vieressä. Vähän nyt jälkeenpäin harmittaa etten päässyt yhtään kuvaamaan tätä paikkaa, mutta toivon mukaan palaan vielä tuonne itse vuorille ja pääsen ihastelemaan upeita maisemia. 

Surffaaminen oli mahtavaa. Alussa oli toki haastavaa pysyä laudalla, veden virtaus ärsytti kun ei päässt kunnolla eteenpäin, aallot hakkasivat naamaa, suolavesi kirveli silmiä. Vähitellen aloin kuitenkin nauttimaan näistäkin. Kun sitä ekaa kertaa pääsi aallon päälle, fiilis oli ihan mieletön. Teki vain mieli nauraa ja hyppiä riemusta! Meillä oli surffaustunnit aamulla pari tuntia ja iltapäivällä kaksi tuntia, Sunnuntaina surffattiin aamulla noin puolitoita tuntia. Aika tuntui menevän hurjaa vauhtia, eikä nuo tunnit todellakaan riittäneet oppimaan surffaamista kunnolla. Mulla jäikin hurja hinku päästä takaisin veteen laudan kanssa. 

Surffaaminen oli fyysisesti rankkaa hommaa. Sä teet työtä sun jaloilla, kun kävelet hiekalla laudan kanssa ja vastustat vuorovettä. Kädet joutuu kauhomaan vettä, nostamaan sut ylös laudalle ja joudut myös kantamaan lautaa. Vatsalihakset auttaa vetämään sut laudalle käsien kanssa. Viikonlopun jälkeen mun koko kroppa on huutanut hoosiannaa, hyvä kun on pystynyt edes nostamaan kättä pään päälle! 

Tuntuu ihanalta ruksata yksi suurimmasta to do-listan kohdasta pois. Mä olen surffanut tai ainakin yrittänyt ja ihastunut ihan täysin uuteen lajiin. Harmi ettei sitä voi tehdä Suomessa. Täytyy varmaan muuttaa Hawaijille. Tai Irlantiin pysyvästi. 

Muuten, matkan järjestäjänä toimi Turf n Surf- niminen elämystoimisto, joka siis järjestää tällaisia surffausreissuja Irlannissa. Voin lämpimästi suositella, jos joskus piipahdatte. Henkilökunta oli todella mukava, opettajat kannustavia ja hauskoja. Tosissani, en keksi mitään pahaa sanottavaa. Suosittelen! Ehkä se, ettei omia kuvia kerinnyt oikeastaan ottamaan rannalla kun oli joko vedessä tai raahaamassa lautaa, jäi harmittamaan. Onko se nyt siis negatiivinen asia, vai? ;)