maanantai 26. syyskuuta 2016

KUN LANDELAINEN MUUTTI ISOON MAAILMAAN

Tiiän että joku päivä asun kaupungissa. Tavallaan haluankin. Rakastan kuitenkin liikaa tätä rauhallisuutta, en ikinä haluaisi luopua siitä. Se tunne, kun astuu ulos ja kuulee vain lokit ja tuulen. Se on ihana tunne. Ja talvella, kylmänä ja kirkkaana iltana, tähdet loistaa täällä 100 kertaa kirkkaamin kuin kaupungissa. Kaupungissa näkee ehkä muutamia isoja tähtiä. Täällä maalla niitä näkyy rykelminä, aivan kuin joissakin upeissa tähtitaivas-kuvissa. Joskus iltalenkillä jään vain tuijottamaan taivasta sen upeuden takia. 

Tuon pätkän kirjoitin viisi kuukautta sitten tässä postauksessa. Nyt myöhemmin on jännää lukea tuota postausta. 15-vuotiaana mä unelmoin isoon kaupunkiin muuttamisesta, mua kiehtoi se ison kaupungin hehku, lumo ja tahti. Ajattelin että isossa kaupungissa en ikinä tuntisi itseäni yksinäiseksi, että siellä mä voisin olla onnellinen. Ajattelin korkeita pilvenpiirtäjiä, kahviloita, korkokenkiä ja tiedättehän, sitä luksuselämää mitä välittyi Gossip Girlin kautta ja myös Gleessä, mitä mä fanitin ihan täysillä. 

 
Nyt sitä sitten asuu isossa kaupungissa. Tietenkin Dublin ei ihan ole sitä mitä mä pienenä haaveilin, täällä ei esimerkiksi ole pilvenpiirtäjiä, jokapäiväinen reissu kahvilaan laihentaa lompakkoa surullisen nopeasti ja korkokengät on vaihtuneet kumpisaappaisiin ja nilkkureihin. Luksuselämä on aika kaukana mun nykyisestä tilanteesta. 

Miltä siis tuntuu elää isossa kaupungissa? Ihanalta. Mä rakastan tätä kaupunkia, Dublin on iso, mutta siinä on sellainen pienen kaupungin fiilis. Täytyy kuitenkin tunnustaa että mä kaipaan sitä täydellistä rauhaa, sitä kun taivaalla loistaa tähtiä enemmän kuin kymmenen, sitä kun voi kävellä metsässä koiran kanssa kolme tuntia ilman määränpäätä. Dublinissa on kyllä isoja puistoja ja onhan tässä lähellä myös Howth ja pari vuorta minne voi lähteä retkeilemään, mutta eihän se ole ihan sama asia. Täällä on turisteja. Omaa rauhaa on vaikeaa saada. 



 
Tuntuu kuitenkin että Dublin on mulle juuri se täydellinen kaupunki aloittaa se kunnollinen itsenäistyminen. Mä pääsen läheiseen jättipuistoon puiden lomaan juoksemaan. Mä pääsen meren rannalle tuoksuttamaan meri-ilmaa. Ja mä pääsen kaupungin sykkeeseen puolessa tunnissa. Jos mä olisin muuttanut suoraan vaikka New Yorkiin, olisin varmaan menettänyt järkeni siellä betoniviidakossa. 

Yritän välillä miettiä missä mä haluaisin viettää loppuelämäni. Haluaisinko elää maalla vai kaupungissa? Missä päin Suomea? Vai missä päin maailmaa? Mä en osaa sanoa ja se turhauttaa mua, mutta mun täytyy antaa asioiden järjestäytyä itsestään. Vaikka ikävöinkin peltoja ja isoja metsiä, mä nautin täysillä tästä kaupungissa asumisesta. Koen itteni tosi inspiroituneeksi koko ajan, etenkin pukeutumisen suhteen. Tuntuu että mä uskallan näyttää uuden puolen itestäni, pukeutua sillä tavalla kuin oon aina halunnutkin. 


 
Landelainenkin siis pystyy sopeutumaan kaupungissa asumiseen! Kumpaa te suositte, kaupunkeja vai maaseutua? 

8 kommenttia:

  1. Mä oon niin kaupunkilaisihminen että ei mitään rajaa. Ahdistaisi asua pienemmällä paikkakunnalla jossa kaikki tietäisi kuka mä oon - rakastan sitä tunnetta kun voi kävellä kaupungilla tunnistamatta ketään vastaantulijaa. Jollekulle se saattaa tuntua siltä, että katoaa yksin suurempien kaupunkien ihmismassaan mutta mä rakastan yksityisyyttä ja itsenäisyyttä. <3

    Tää ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö rakastaisi suomalaista kansanmaisemaa ja maaseutua. Mä vain kaipaan sitä pieninä annoksina. Yksi ihan ultimaattisesti paras asia kaupunkiasumisessa on se, että ötököitä ei ole kuin vain selkeillä puistoalueilla ja sielläkin vähemmän kuin maaseudulla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ötököiden poissaolo on juurikin yksi niistä parhaimmista asioista kaupungeissa! Suomen metsiin on nyt syksyllä tullut taas hirvikärpäset mitä mä vihaan yli kaiken, niitä ei ole yhtään ikävä <3

      Poista
  2. Tosi kiva ja mielenkiintoinen postaus! Mäkin oon aika landelta, tai no oon aina asunu meidän 7000 asukkaan kaupungin keskustassa josta löytyy muutama ruokakauppa ja pizzeria, sekä pubi, aika landelta se tuntuu. Poikaystävä asuu mun pikkukaupungin ulkopuolella ja siellä sit onkin peltoja ja metsää ja vaikka mitä. Nyt muutin vähän isompaan kaupunkiin opiskeluiden perässä ja vaihtovuoden aikana asuin Salt Lake Cityssä, joka sit on vielä suurempi kaupunki. Täytyy sanoa, että mä tykkään asua kaupungissa, mut tosiaan semmosessa kaupungissa, joka ei oo liian iso eikä liian pieni, haha :--D New Yorkissa ja muissakin suurkaupungeissa olis kiva viettää aikaa ja ehkä mä vielä joskus muutan suurkaupunkiin, mut nyt just tämmöset keskisuuret kaupungit on mulle just hyviä. Vaikka on landellakin aika ihanaa :)

    http://olderthanyesterday.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen kaupunkieläminen tekee kyllä hyvää, kun on tottunut elelemään siellä maalla aika rauhassa. Nyt tuntuu ihan sosiaaliselta kun on niin helppoa nähdä kavereita! Mä tykkään kuitenkin enemmän siitä että asuu maalla mutta lähellä on isompi kaupunki, niinkuin mun suomikoti on. On se rauha, mutta kaupunkiin pääsee helposti kahvittelemaan. <3

      Poista
  3. Mulla on vähän samanlainen ongelma :D Oon asunut kaupungeissa joissa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä ja nauttinut siitä ihan sydämeni pohjasta. Niin paljon että oon ajatellut etten koskaan halua muuttaa muualle. Toisaalta taas viime viikonloppuna kun kävin ulkoilemassa maaseudulla mietin vaan että miten mahtavaa on että jotkus asuu niin käsittämättömän kauniin luonnon keskellä ja kateushan siinä iski. Mä luulen että jos onnistuisin löytämään suurkaupungin, mistä olisi hyvät ja nopeat kulkuyhteydet monipuoliseen luontoon niin se olis mun juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dublin on vielä aika pieni kaupunki niihin miljoonakaupunekihin verrattuna, mutta mun haaveissa on esim joskus muuttaa Pariisiin, vaikka vain hetkeksi. Joskus sitä rakastuu ihan täysin kaupunkiin eikä edes ajattele jotain maaseutua kun keskittyy ihastelemaan kaupungin menoa!Kauhean ristiriitaiset tunnelmat, kun pitää kaupungista niin paljon, haluaisi asua täällä koko elämänsä mutta sitten muistaa sen toisenkin puolen... haha :D

      Poista
  4. Mä oon niin kaupunkilainen itse. Toivottavasti sullakin alkaa elämä hyvin kaupungissa! :) Jäin seurailemaan sun blogia.

    http://newdaysaara.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä rullailee tällä hetkellä erittäin hyvin! :) Ehkä mä joskus totun kaupungissa elämiseen niin hyvin etten enää kaipaa maalle, en kylläkään osaa sanoa milloin niin kävisi, mutta kaikki on mahdollista ;)

      Poista