EKAT FIILIKSET IRLANNISTA

Huh! Täällä mä nyt oon. Lauantaina aamulla saavuin ja vietin päivän perheeseen tutustuen, sunnuntaina lähdin tutustumaan kaupunkiin naapurin au pairin kanssa. Maanantaina oli eka työpäivä ja illemmalla kävin kahvilla parin toisen au pairin kanssa. Tiistaina taas viettelin päivää pelkästään kotosalla, koska väsymys oli niin kova. 

Vaikka työ ei sinänsä ole rankkaa, mä vain vien lapset kouluun, haen ne ja vähän leikin muutaman tunnin ja sen jälkeen oon vapaa, silti musta tuntuu sekä henkisesti että fyysisesti aika väsyneeltä. Ehkä väsymys johtuu tästä kaiken uuden kokemisesta ja uudesta rytmistä, oonhan mä lomaillut jo viime kevään ylppäreistä lähtien. Lapsiahan tässä perheessä on kolme, kuusivuotias tyttö, 7 ja 9- vuotiaat pojat. Harmikseni en saa jakaa kuvia lapsista sosiaalisessa mediassa tai blogissa, joten näiden puolen vuoden ajaksi mun täytyy tyytyä kuvailemaan kaupunkia ja omia askareita ei sillä että siinä mitään vikaa olisi. ;) 

Lapset ovat aivan älyttömän ihania, vaikkakin tyttö testasi mua erittäin kovasti eilen. Halusi jäätelöä, mitä ei arkipäivinä saa ottaa. Yritti luistaa kotiläksyjen tekemisestä, huoneen siivoamisesta, ja tänään aamulla hiusten harjaamisesta, aamupalapöydän siivoamisesta, ja vieläkään en tiedä pesivätkö lapset oikeasti hampaansa. Kokemuksesta tiedän kuinka helppoa on valhedella pesseensä hampaat, mutta ehkä mun pitäisi luottaa näihin lapsiin enemmän, hah. 

Koska mä oon aika herkkä ihminen, pelkäään koko ajan että teen jotain väärää. Maanantaina illalla jäin päivälliselta pois ja tajusin yöllä etten ollut jutellu host äidin kanssa seuraavasta päivästä ollenkaan tai miten edellinen oli mennyt. Panikoin sitä sellaisen reilun tunnin verran, kunnes nukahdin uudestaan. 

Perheen vanhemmat ovat kuitenkin aivan älyttömän ystävällisiä! He yrittävät keksiä puheenaiheita ja juteltavaa ja saavat mut tuntemaan itteni tervetulleeksi tähän perheeseen. Ehkä se kuitenkin johtuu siitä että mä olen suomalainen, koska koen välillä olon vähän ahdistavaksi kun istun ainoana ventovieraana henkilönä ruokapydässä. En tunne tätä perhettä, he eivät tunne mua. Välillä mietin että miten tää perhe pystyy elämään elämää rauhassa kun aina on joku ihme hörhö talossa? Kotona Suomessa on aina niin mukamas henkisesti rasittavaa kun on vieraita kylässä. 

En koe varsinaista koti-ikävää, mikä johtuu ihan täysin siitä että asuin jo ennen tätä kolme vuotta itsenäisesti. Sen sijaan on ikävä Suomen ja oman perheen tapoja. Sitä että päivällisen jälkeen voi sulkeutua huoneeseen, lähteä talosta kahden tunnin lenkille kenellekkään ilmoittamatta ja syödä jääkaappi tyhjäksi. Täällä tuntuu epäkohteliaalta sulkeutua huoneeseen aivan täysin, käyn aina välillä alakerrassa katselemassa mitä tapahtuu. En kehtaa lähteä lenkille ilmoittamatta ja en todellakaan kehtaa syödä jääkaappia tyhjäksi. Ikävöin myös vanhoja kavereita, koska tuntuu että täällä on aika vaikeata löytää niitä oikeita ystäviä, vaikka seuraa löytyykin aina. Mun pitää kuitenkin rauhoitella itteäni ja ajatella että mulla on vielä puoli vuotta aikaa tutustuaa ja solmia ystävyyssuhteitaa! 

Sopeutuminen on siis vaikeata, mutta Dublinista mä tykkään todella paljon! Tässä lähellä on valtavan kaunis puisto, missä on ruusutarha ja vanhoja linnaraunioita, ja siellä mä oon tähän mennessä käyny juoksulenkeillä! Muutenkin pidän tästä perheestä paljon, ja alkuhan on aina jokaiselle vaikea. Irlantilaiset ovat kuitenkin mun mielestä vähän eriskummallista porukkaa, niistä ei oikein ota aina selvää. Tänään kaupassa törmäsin vahingossa mieheen, joka nauroi ja sanoi ettei hänellä ole nyt aikaa tanssia mun kanssa. Otin myös pari kuvaa läheisestä kukkakaupasta ja kaupan myyjät alkoivat nauramaan kun näkivät mut ottamassa kuvia. Kipitin nopeasti pois samalla kun myyjät olivat jo tukehtumassa omaan nauruunsa. En ymmärrä?!

Lähteä en missään nimessä halua. Oon jo vähitellen rakastunut tähän kaupunkiin ja alkanut ymmärtämään perhettä ja arkea, ja onhan tää vasta mun viides päivä! Innolla ootan Dublinin syksyä (nyt on tuhottoman kuuma) ja tietenkin joulua... mä odotan aina joulua. Jännää aina nähdä minkälaista eri kaupungeissa on jouluaikaan, ah.