LUKIHÄIRIÖ JA BLOGGAAMINEN

Jos olette jo lukeneet joitakin mun postauksia, olette saattaneet huomata miten paljon kirjoitusvirheitä postauksissa vilisee. Tähän tekstiin mitä luultavemmin tulee virheitä, joita en huomaa ennen kuin olen lukenut postauksen kymmenen kertaa läpi ja se on jo julkaistu. Haluaisinkin nyt puhua hieman lukihäiriöstä ja miten se vaikuttaa bloggaamiseen ja itselleni rakkaaseen harrastukseen, kirjoittamiseen. 

Mulla ei ole koskaan todettu lukihäiriötä, en ole koskaan jaksanut käydä lääkärissä sitä tarkastuttamassa. Olen aina rakastanut lukemista ja kirjoittamista, joten ajattelin ettei mulla olis mitään järkeä käydä missään testeissä. Eihän mulla nyt mitään lukihäiriötä ole. Nyt lukion abivuonna sen kuitenkin viimeinkin huomasin, kun luin hiki hatussa kokeisiin ja viimein tein niitä itse kokeitakin. 

Luen monet sanat väärin, kirjoitan kirjaimet väärinpäin ja sössötän puheessa. Ylioppilaskokeita tehdessä tajusin etten vain millään kerkeä tehdä tätä koetta annetussa ajassa. Tai ainakaan hyvin. Siitä johtuukin osittain mun odotettua huonommat arvosanat, en koskaan kerinnyt panostaa siihen tekstin muotoiluun, oikeisiin sanavalintoihin, kielioppiin ja virheiden korjaamiseen. Se harmittaa aivan turkasesti, mutta kokeet on ohi ja niille ei voi nyt enää mitään. 

En usko että vieläkään jaksan käydä missään testeissä. Uskon että tämä lukihäiriö on aika lievä, mutta tokihan se vaikuttaa aika suuresti elämään. Kirjoitin kerran CV:hen järkyttävän virheen, tarkistin paperin varmaan miljoona kertaa ja tajusin virheen vasta kun olin lukenut paperin sen kaksi miljoonaa kertaa ja se oli lähetetty. Ärsytti jälkeenpäin enkä tosiaan  saanut mitään töitä kyseisestä paikasta. 

Lukihäiriö vaikuttaa vahvasti myös bloggaamiseen. Virheitä viilisee siellä täällä, joka paikassa, ja oikein hävettää jälkeen päin lukea omia postauksia kun teksteista saa mielikuvan että en osaa kirjoittaa. Kirjoittaminen on suuri intohimon kohde mulle, rakastan sitä niin paljon, mutta olen myös tosi perfektionisti. Haluan tekstin olevan täydellinen, mutta aina ei ole vain aikaa tarkistaa niin perusteellisesti kuin haluaisi. Etenkin kun kirjoittaa pitkää tekstiä, mulla on todella hankalaa alkaa tarkistamaan sanoja ja niiden oikeaoppisuutta, silmät vain pomppivat riveiltä toisille ja tuun hulluksi. Tietokoneella kirjoittaminen on nopeampaa, mutta aivan tuskaa lukihäiriön takia. Sormet naputtavat jotain omiaan (olen vielä vasenkätinenkin, pahentaa asiaa) ja silmät kertovat jotain muuta. Huoh. 

Tein alun perinkin tämän blogin itseäni varten. Halusin tehdä jotain minkä koen kiinnostavaksi, innostavaksi ja halusin tavan tallettaa muistojani. Blogi tuntui hyvältä paikalta jakaa omaa mielenkiintoani muille, mutta mulla on juurikin kirjoittamisesta kovat paineet. Haluaisin tarkistaa tekstit kymmeniä kertoja ennen kuin julkaisen postauksen. Nyt  oon kuitenkin päättänyt että jos siellä tekstissä on jokin virhe, niin muut saa murista, en sitä kaikkea tarvitse korjata. Ei kukaan ole täydellinen.

Tokihan teksti, jossa on paljon virheitä ja vääriä sanoja voi vaikuttaa hätiköidyltä ja siltä ettei henkilö edes osaa kirjoittaa. Haluan kuitenkin uskotella itselleni että osaan kirjoittaa, yritän lohdutella itseäni että eivät ne muut tiedä minkälaista on kirjoittaa kun omaa lukihäiriön. Kaikki on vaikeampaa, hitaampaa.

Blogimaailma on kyllä kovaa täydellisyyden tavoittelua. Ei sen tarvitsisi olla. Mua harmittaa monesti se että koen blogini huonolaatuiseksi tekstien kirjoitusvirheiden takia (toisinaan myös kuvien takia). Ja sitte taas harmittaa se että ylipäätään ajattelen tuolla tavalla. Tästä itsekriittisydestä pitäisi joskus päästä yli. Olen kuitenkin tyytyväinen blogiini, ja loppujen lopuksihan kirjoitan tätä omaksi ilokseni. Ketä mun pitäisi miellyttää?